18.6.17

Iltalenkki Vekaruskoskella

Helteisen päivän päätteeksi kävimme Odessan kanssa Vekaruskoskella Tuupovaarassa. Tällä kertaa kävelimme 8 km lenkin, jonka varrelle osuu parhaat koskimaisemat ja mukavan vaihtelevaa maastoa. Jatkoimme kylän ohi Öllölään päin ja jätimme auton parkkialueelle tien viereen siinä kohtaa, missä tie ylittää Kotajoen. Parkkialueelta lähtee 4 km pituinen merkitty reitti kohti Vekaruskoskea.


Reitti on pääosin helppokulkuinen ja hyvin merkitty. Yhdessä kohtaa polku meinaa kadota ja juurakkoisessa maastossa oli vielä useita märkiä kohtia. Alkumatkasta kuljetaan kuusipainotteisessa metsässä isojen muurahaiskekojen ohi ja välillä mennään metsätien pohjaa ja käväistään hieman pellon vierelläkin. Varjoisat metsät tarjoavat toivottua viilennystä ja Odessa kävi kuorruttamassa itsensä mudalla jokaisessa löytämässään ojassa.

Joen rannalle ei ole missään vaiheessa pitkä matka, joten koiraa pääsee tarpeen vaatiessa uittamaan ja juottamaan. Koirat täytyy tietenkin pitää koko ajan kytkettynä. Hyttysiä on nyt todella paljon. Heti kun pysähtyi ottamaan kuvia sai seurakseen sankan pilven hyttysiä ja Odessankin silmäluomet reagoivat jo niin moniin pistoihin. Mutta se ei Odessan menoa lainkaan hidastanut!

Ja siellähän se riippusilta oli vanhalla paikallaan. Tältä puolen jokea sillan lähestyminen on helpompaa, sillä sillalle pääsee suoraan kallion päältä. Joki oli selvästi kesyyntynyt kun vertaa valtaviin kevätkuohuihin, joita ihailimme viimeksi. Odessa meni keinuvalle sillalle reippaan päättäväisesti ja askelsi asiaan kuuluvalla rauhallisuudella. Latasin Instagramiin videonkin Odessan ensimmäisestä ylityksestä, Odessa käveli sillan ainakin kuusi kertaa ja oli joka kerran jälkeen niin ylpeä uskaltamisestaan! Sillan toisessa päässä on jyrkät portaat ja niin kuin viimeksikin, suosittelen koiralle tukevia valjaita joista sitä voi tukea ja tarpeen tullen koiran voi onkia joesta valjaiden avulla.


Odessa vainusi jo kaukaa Myllykosken laavulta tulevat tuoksut. Laavulla oli muutama ihminen tulilla, mutta muita ihmisiä emme sitten nähneetkään. Jatkoimme kuitenkin Vekaruskoskelle asti ja paistelimme siellä eväitä. Nuotio karkoitti onneksi suurimman osan hyttysistä. Odessa kävi seisomassa kosken kuohuissa, ehkä se ymmärsi miten hyvin valjaat tukevat sitä sen seikkaillessa liukkailla kivillä kosken kuohuja haukkaillen. Minulla oli kamerassa teleputki, joten en saanut kuvia kun Odessa näytti joessa seisoessaan aivan lohia pyydystävältä karhulta.

Palasimme autolle samaa reittiä, yhteensä matkaa tuli n. 8 km. Geokätköt jätimme vielä seuraavaan kertaan, ehkä käydään syksymmällä lasten kanssa ne etsimässä. Autossa lötkötti kotimatkalla hyvin tyytyväinen ja hyvin märkä koira.
.

12.6.17

Arkea Instagram-tarinoissa


Koirien kanssa on ollut nyt kaikenlaista kesäpuuhastelua, Odessankin kalenteri näyttää täyttä kaverikoiravierailuiden suhteen. Joensuun Musti ja Mirri-liikkeessä on Kaverikoirapäivä 1.7.2017 klo 12-14.30, jossa pääsee tapaamaan Kaverikoiria ja vaikka kyselemään lisää toiminnasta. Paikalla on enintään neljä koirakkoa kerrallaan n. tunnin kestävissä vuoroissa.

Muuten koirat voivat oikein pulleasti, mikä johtunee pitkälti siitä, että ruokakuppiin on hurahtanut turhan paljon kuivaruokaa nyt kun en anna kuivaruuan turvota niin kauaa kuin ennen. Vega osoitti jo itsekin, että nyt on turhan tuhdit annokset ja se on saanut purkaa energiaa myös uimalla. Instagramin tarinoissa näkyy hieman enemmän arkeamme ja tässä muutama ote sieltä.

Korjasin ja pesin koirien vinkuvat pehmolelut (vinku kesti myös pesun) ja muut pehmolelut. Ne ovat taas toistaiseksi pysyneet ehjänä. Uusi lelu-taktiikkani oli hankkia paljon leluja, jotta koirat eivät keskittyisi niihin muutamaan ja rikkoisi niitä heti. Varsinkin Verona haluaa yhä repiä lelut riekaleiksi ja Vegan leikeissäkin leluihin tulee pistohaavoja. Vaikka ensin naureskelin tuolle koirien Buffille, niin kyllähän se voisi toimia heijastimena... Unikuvia tulee otettuun melko paljon, täytyy joskus tehdä kollaasi siperialaisten nukkuma-asennoista.