28.5.17

Rekikoiran kesäloma

Tänä keväänä lunta on riittänyt pitkälti toukokuun puolelle, varsinkaan pohjoisemmassa rekikeleille ei näkynyt loppua vielä pääsiäisen, tai edes vapun aikaan. Rekikoiran kesäloma kuitenkin kuuluu oleellisesti treenikauteen.

Koiramme ovat nyt jääneet hyvin ansaitulle kesälomalle, joka kestää ainakin 4 kk ajan. Olemme siis jättäneet vetohommat kokonaan pois ja on useita syitä, miksi rekikoirat jäävät kesälomalle. Ensinnäkin lämpötilat nousevat jo keväällä vaarallisiin lukemiin. Se, että lunta on vielä ajamiseen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että koiria voi vielä ajaa samoin kuin syksyllä ja talvella! Ylikuumenemisen merkit ovat selvät ja on kurjaa katsoa kita ammollaan läähättäviä koiria somen kuvissa. Lämpöhalvaus ei ole silloin kaukana ja silloin leikitään koiran hengellä. Lomakaudella koirat saavat levätä, niiden kanssa ei tehdä varsinaista kuntoharjoittelua ollenkaan. Peruskuntoa pidetään yllä vapaana liikkuen, uimalla ja tarpeeksi viileällä säällä patikoiden. Aktivointia on edelleen järjestettävä ja koirat pääsevätkin kävelyille muiden koirien jälkiä nuuhkimaan ja tapaamaan koirakavereita.

En tiedä huomasiko joku muukin, mutta mielestäni tällä kaudella somessa oli entistä enemmän puhetta koirien liiasta treenaamisesta. Jotkut olivat saaneet koiransa jopa sairaalloiseen kuntoon ja onkin aiheellista muistuttaa oikean treenin tärkeydestä. Treenaamisessa on kyse liikunnan ja levon tasapainosta, tietenkään ruokintaa unohtamatta. Ylikunnossa ei ole mitään hienoa, vaikka se saattaa siltä kuulostaa. Se tarkoittaa vain sitä, että koiran elimistö on vakavassa ylikuormitustilassa. Ja siihen ei auta mitkään taikakeinot, vaan treeni loppuu siihen ja koira joutuu lepoon. Treeni tehdään aina hiljalleen nousevasti. Kehitys jatkuu kun elimistöltä vaaditaan aina hieman enemmän kuin mihin se on tottunut. Tapahtuu superkompensaatio; rasitus saa aikaan sopeutumisreaktion, jolloin elimistö palautuu yli harjoitusta edeltävän tason. Mutta tämä tapahtuu vain levossa, jolloin riittävä lepoaika on äärimmäisen tärkeää! Jos tätä lepoa ja palautumista ei tehdä, myöskään superkompensaatio ei onnistu.



Myös psyykkinen väsymys on huomioitava, eikä lepoa vaadita vain liikuntasuoritusten jälkeen. Varsinkin kilpailutilanteet ovat koiralle erittäin stressaavia ja lepoajat on otettava vakavasti. Treenikauteen kuuluu myös pidempi lepojakso, jolloin harrastettavaa lajia ei tehdä ollenkaan. Rekikoirilla kyseessä on rekikoiran kesäloma. Lomalla koira kuluttaa vähemmän ja ruokinta vaihdetaan ns. ylläpitoruokaan. Toinen vaihtoehto on ruokamäärän vähentäminen, mutta haluaisitko itse viettää kesälomaa syömällä puolet pienempiä ruoka-annoksia kuin normaalisti? Ylipainoa ei kannata hankkia lepokaudellakaan, se rasittaa turhaan tuki- ja liikuntaelimistöä.

Ainakin omat koirani todella nauttivat pitkästä lepokaudesta. Eivät ne hypi seinille ja syö koko taloa, vaikkeivat pääse niin aktiivisesti liikkumaan! Koirat makaavat auringonpaisteessa kuin ladaten akkuja Siperian kaamosta varten, joten arktiset rekikoirat toimivat varmaankin tehokkailla aurinkopaneeleilla. Ja kyllä vain on akut täynnä virtaa kun syksyllä taas kaivetaan valjaat esiin!
.

9.5.17

Vaatteet vaellukseen ja valjakkoajoon

Nyt kun takana on jo useampi vuosi aktiivista koiran kanssa vaellusta ja pidempiä valjakkoretkiä esittelen hieman omaa retkeilyvaatetustani. Toivoisin, että olisin itse aloittaessa ottanut paremmin selvää toimivista vaatteista ja vaelluksetkin olisivat olleet alusta asti huomattavasti mielekkäämpiä. Joistakin asioista on hyväkin "maksaa oppirahat", eikä kaikkea anneta valmiiksi tarjottimella. Mutta varustesuosituksiin on hyvä tutustua etukäteen näin virtuaalisestikin.


Yleensäkin yhtään mitään hankkiessa minulle on tärkeää, että tuotteessa on huomioitu eläinsuojelu, ympäristöasiat ja kestävä kehitys. Jo ennen Scandinavian Outdoorin ja Jack Wolfskinin yhteistyötä minulla on ollut JW:n tuotteita ja siksi kilpailuun hainkin. Ajatuksistani ulkoiluvaatteiden eettisyydestä ja valinnoistani kuluttajana voi lukea tarkemmin Suden Monologin yhteistyöpostauksesta tästä linkistä.

Ihan ensimmäisiä hankintoja ovat vaelluskengät ja kuoritakki. Ensimmäisiä vaelluskenkiä ostaessani en hirveästi tutustunut muuhun kuin, että ne näyttävät hyvältä. Nykyiset ovat n. 5 vuotta käytössä olleet ja edelleen erinomaisessa kunnossa. Ensin on mietittävä mihin käyttöön kengät tulevat. Itse liikun eniten keväällä, syksyllä ja talvella, jolloin kenkien tulee olla lämpimät. Vaelluskengissäni on synteettinen Thinsulate-eristys ja ne ovat toimineet hyvin myös pakkaskelillä. Olen käyttänyt niitä kesälläkin, eivätkä jalkani ole siitä kärsineet. Erityisesti koirien kanssa (varsinkin vetävien koirien) liikkuessa suosittelen jäykempiä kenkiä, ja jotka tukevat hyvin nilkkaa. Pohjan kuvioinnin on oltava sellainen, jotta pysyy pystyssä liukkailla pitkospuilla silloinkin kun koiralla on neliveto päällä! Oikeaa kokoa etsiessä on muistettava, että varpaat eivät saa osua kengän kärkeen jyrkässäkään alamäessä. Jos näin käy, voi sanoa hyvästit varpaankynsille. Kengissäni on vedenpitävä Texapore-kalvo. Kalvo ei ole mitään kengän pinnalle suihkutettavaa, vaan se on kalvo kengän rakenteessa. Silti, myös kalvokenkiä on huollettava! Omissani on mokkanahkainen pinta, joka ei ole toistaiseksi halkeillut. Ja kyllä, kenkiä on kuivatettu melko kovassakin lämpötilassa kamiinan kyljessä. Ja kyllä, kengät kuivuvat nopeasti käytössäkin.

Kuoritakkeja minulla on muutama ja ne ovat kaikki käytössä. Tärkeintä on hankkia tuulen- ja vedenpitävä takki! Vedenpitävä takki on 10 000 mm ja siitä ylöspäin, sitä pienemmillä arvoilla olevaa ei kannata edes harkita. Silloin myös olkapäät ja saumakohdat pysyvät kuivana, takkia voi testata vaikka suihkussa ja vedenpitävän takin on oikeasti myös oltava vedenpitävä. Huppu on erittäin tärkeä, sen täytyy pitää tuulta ja samalla kääntyä hyvin päätä kääntäessä (lippa on ollut myös erittäin toiminnallinen). Minulla on ManMatin softshell-takki kevyemmässä käytössä. Siinä on kiinteä fleece-vuori, joten se ei ole mikään kesäkelin tai hikiliikuntaan sopiva takki. Ei siis kannata olla idiootti ja hankkia tyköistuvaa ulkoilutakkia, sillä se ei kuitenkaan sovi juoksutakiksi ja alle täytyy mahtua kerroksia.

Softshell-takit ovat joustavammasta ja usein pehmeämmästä kankaasta valmistettuja, eivätkä ne ole yhtä vedenpitäviä kuin hardshell-takit. Ne ovat miellyttävämmän tuntuisia päällä, eivätkä kahise kuten monet hardshell-takit. Kuitenkin, kovempaan käyttöön suosittelen ehdottomasti hardshell-takkia. Koko sivun pituudelta kainalosta aukeavat tuuletusaukot ovat erittäin käytännölliset, sellaiset on molemmissa ManMatissa ja Jack Wolfskin Thorvaldissa, joista ensin mainitussa on verkko. Hardshell on kestävämpi koirien kanssa, sillä kangas on vahvempaa eikä koiran kynnet tee siihen kovinkaan helposti jälkeä. Lisäksi vaellustakissa on hyvä olla paljon taskuja, rintataskujen sellaiset, joita voi käyttää myös rinkan kanssa. JW:n Thorvaldista olen kirjoittanut tarkemmin edellä olevassa linkissä. Se on ns. 3-in-1-takki ja käytän sitä myös talvella. Nyt sekä vuorellista ja vuoretonta takkia käytettyäni suosittelisin vuoretonta tai irtovuorellista kuten Thorvaldia, joka on monipuolisempi.



Vaellushousuina minulla on nyt viitisen vuotta ollut Hiking CRW®-housut. Sain alkuun kuulla kettuilua näistä "raksahousuista", mutta in your face vitsailijat, nyt tämäntyylisiä housuja löytyy joka niemestä, notkelmasta ja nuotion ympäriltä! Toistaiseksi housut ovat kestäneet kaiken tämän koirien kanssa touhuamisen. Ne joustavat juuri oikeista paikoista ja ovat mukavat päällä. Vetoketjutasku ja iso läpällinen tasku ovat erittäin toiminnalliset koirahommissa. Housut täytyy käsitellä vettä hylkiviksi, mutta jousto-osia ei käsitellä ja sadesäälle minun täytyisikin hankkia uudet kuorihousut. Talvella valjakkokäytössä minulla on nyt yhden kauden ajan ollut Jack Wolfskin Icy Storm-housut. Suosittelen ehdottomasti kunnon toppahousuja, joissa on henkselit, vahvistetut lahkeet, lumilukot ja tuuletusaukot sivuilla. Vaikka housuja käytetään vain lumikaudella, ottaisin silti mieluummin mustat housut, joissa tahrat eivät näy niin hyvin. Näissä housuissa on vahva ulkopinta ja uskomattoman pehmeä ja miellyttävä sisävuori, joka pitää lämpimänä kovemmissakin pakkasissa.

Sopivat talvikengät, jotka soveltuvat myös valjakkokäyttöön löytyvät samoilla perusteilla kuin vaelluskengätkin. Talvikengissä tulee kuitenkin olla pitkä varsi ja niiden on pidettävä jalat lämpimänä kovassakin pakkasessa. Minulla on JW:n Glacier Bay Texapore High-kengät olleet käytössä yhden kauden, eikä ole valittamista. Niiden pitäisi pysyä lämpiminä -30 asteeseen asti, viime talvena en päässyt niin kovia pakkasia testaamaan. Loskakelille minulla on Kamikin kengät, jotka vastaavat Sorelin Caribou-kenkiä, mutta niiden materiaaliesta 75 % valmistetaan edelleen Pohjois-Amerikassa (Sorel Kiinassa ja Vietnamissa).

Ehkä hieman hifistelyn puolelle menee, mutta kyllä kevytuntsikka ja samanlaiset pöksyt tekevät vaellushommista selvästi miellyttävämpää. Untuvatakki on taukovaatteena aivan ehdoton, minulla on Jack Wolfskinin Helium Down, joka pakkautuu omaan taskuunsa. Nyt minulla on onneksi myös untuvahousut JW:n Atmosphere Down Pants ja en varmasti enää palele tauoilla tai leirissä! Untuva lämmittää ja pakkautuu pieneen tilaan, joten suosittelen ehdottomasti. Aluskerrastona minulla on merinokerrasto ja siihen päälle tarvittaessa eripaksuista fleeceä. JW:n Pine Cone-fleecetakki toimii sellaisenaan tai kuoren alla. Siinä on aivan mahtava tiivis huppu ja otan sen varmaankin syysvaellukselle kuoritakin kaveriksi. Kuvan pipo on uusi tuttavuus, testasin sitä jo jäämeren rannalla ja avotunturissa, pitää hyvin tuulta, mutta noin paksu päähine vaatii vielä tottumista. Lisäksi suosittelen merinovillaista tuubihuivia, käsineissä en ole itsekään vielä löytänyt mitään tarpeeksi monikäyttöistä, joten etsintä jatkuu.



Haluan uskoa, että suuri osa koiraharrastajista on myös eläinrakkaita ja pitävät eettistä eläinten pitoa tärkeänä. Kun käytämme eläimistä saatavia tuotteita voimme ainakin varmistaa, että eläimiä kohdellaan hyvin, eikä niille tuoteta turhaa kipua ja kärsimystä. 1. Älä käytä aitoa turkista. On monia merkkejä, jotka käyttävät joko tarhattuja eläimiä tai todella julmasti jalkaraudoilla metsästettyjä eläimiä (kojoottia käyttää esim. Sorel ja Canada Goose). Turkikselle on vaihtoehtoja. Minulla on säilössä valkoinen "perintöturkis", jonka aion kyllä joskus hyötykäyttää hupunreunuksena, mutta en halua millään tavoin tukea turkistuotantoa tai epäeettistä metsästystä. 2. Eettinen untuva. Halpa untuva on usein peräisin pakkosyötetyiltä eläimiltä, joista untuva revitään niiden ollessa elossa. Ankat ja hanhet kärsivät elämänsä aikana käsittämättömän paljon ja untuvaa saatetaan kerätä samalta eläimeltä 3-5 kertaa. Esim. Jack Wolfskin lupaa, ettei heidän käyttämäänsä untuvaa ole nypitty eläviltä eläimiltä, eikä eläimiä ole pakkosyötetty. Untuvalle on myös synteettisiä vaihtoehtoja. 3. Merinovilla ja silvotut lampaat. Australia on suurin merinovillaa tuottava maa ja siellä käytetään julmaa kipua tuottavaa mulesing-menetelmää, jossa merinolampailta leikataan isolta alueelta ihoa pois ilman kivunlievitystä. Näin pyritään estämään loisiminen hännän alla, joskus myös häntä amputoidaan saattamalla se kuolioon. Mulesing-vapaa merinovilla on tuotettu ilman tällaista kivun tuottamista.

Kuva 1: Untuvatakki Jack Wolfskin Helium Down, pipo Jack Wolfskin Stormlock Pompom Beanie, housut Hiking CRW®.
Kuva 2: Toppahousut: Jack Wolfskin Icy Storm, untuvahousut: Jack Wolfskin Atmosphere Down Pants, talvikengät: Glacier Bay Texapore High, fleece-takki Jack Wolfskin Pine Cone, kuoritakki: Jack Wolfskin Thorvald.

Postausta ei ole sponsoroitu.
.