16.11.14

Lauman Turvallisuus Oy

Siperianhuskyt tunnetaan surkeina vahtikoirina, jotka toivottavat kaikki tervetulleiksi. Ne eivät myöskään ole epäluuloisia ketään kohtaan, vaan kaikki ovat hyviä tyyppejä siperialaisten mielestä. Koiristamme ainoastaan Odessa ilmoittaa vieraista ja se ilmoittaakin niin kuuluvasti, että koko kylä raikaa ja liian lähellä olevilta puhkeaa tärykalvot. Aivan uskomatonta miten koirasta voi lähteä niin kova ulvonta. Koen tämän käytöksen ennemminkin Odessan innokkuutena kaikkea kohtaan ja luulen sen ennemminkin toivottavan vieraat tervetulleiksi kuin pelottavan heidät tiehensä. Vaikkakin aika monelle kaupustelijalle ja hihhulille on tullut kiire Odessan kuultuaan. Tietysti Odessa on elänyt ensimmäiset viikkonsa russelilauman naapurina, joten kyllähän siinä siperialainenkin kasvaa kieroon.

Meillä on monia omakohtaisia kokemuksia siitä miten siperianhuskyt eivät hirveästi välitä millaista liikennettä ovella käy. Kesäisin ovi on auki ja eräs rohkea taulumyyjä olikin jo eteisessä tulossa kun huomasi hämärässä käytävässä makaavien karvamattojen alkavan liikkua ja kuinka niiden silmät kiiluivat ulkovalon osuessa niiden kasvoihin. Ja sitten Odessa päräyttää jäätävän huutonsa ilmoille. Kyllä siinä ihmiset yleensä ottavat pari askelta taaksepäin.


Myös koiravieraat ovat olleet tervetulleita. Olen herännyt epäilyttävään tassujen tömistykseen ja mennyt katsomaan mikä aiheuttaa moiset tanssiaskeleet vain todetakseni, että jaahas siellä istuu sohvalla vieras ajokoira siperianhuskyjemme vieraana. Myös pitbull-herra (siis ei se räppäri) on yrittänyt soluttautua laumaamme ja omistajan ilme oli melkoinen kun kävi noutamassa koiransa meidän huiskuhäntien keskeltä.

Odessan kanssa on paljon kokemusta erilaisista ihmisistä, myös sellaisista joita voisi normaalityypit kokea uhkaavina varsinkin yöaikaan Joensuun kaduilla liikkuessa. Odessa on kyllä pussaillut kaikki nistit ja alkkikset, vaikka minä olisin ehkä toivonut Odessaltakin vähempää hellyydenosoitusta. Koiramme osaavat kuitenkin myös vakavoitua ja uskon niiden puolustavan ihmisiään tosipaikan tullen. Ne reagoivat uhkaavaan käytökseen, jollaista on tietty hiljaisuus ja jännittyneisyys. Kun keskellä tyhjää katua seisoo mustiin pukeutunut mies liikkumatta ja meitä kohti tuijottaen on Odessakin vakavoitunut ja vaihtanut suuntaa. Samoin meidän ollessa lapsia Sero on varoitushaukulla ajanut ”uhkaavasti” autoa lähestyneen vieraan henkilön pois meidän ollessa yksin pimeässä autossa. Se oli ensimmäinen ja viimeinen kerta kun näin Seron niin vakavana.

Viisaat päät yhdessä. Siperialainen nukkuu aina koiranunta.

Luonnossa liikkuessa Sero on koiristamme tarkoin ympäristöstään. On käynyt niinkin, että tutulla reitillä Sero on tehnyt stopin ja matalana ravaten kääntänyt valjakon kotiinpäin taakseen katsomatta. Silloin on koko loppumatka menty päättäväistä ravia kaikessa hiljaisuudessa. Myös kesäaikaan on pari kertaa ollut tällainen tilanne, että koira yhtäkkiä hiljenee ja kääntyy kotiinpäin. Siksi olenkin pohtinut miten kävisi jos kohtaisimme karhun. Siperianhuskyhan on kotoisin alueelta, missä karhut (jää-sellaiset) ovat todellinen vaara niin koirille kuin ihmisillekin. Että mikä olisi oikea suhtautuminen esim. karhukokeessa?

Olenpa asiaa useammaltakin jääkarhujen ja arktisten koirien asiantuntijalta kysynyt. Mielipide oli, että siperianhuskylla ei pitäisi olla halua käydä karhun kimppuun karhukoiran tavoin, mutta sen ei myöskään pitäisi osoittaa pelkuruutta karhun kohdatessaan. Siperianhuskyn ei siis kuulu lähteä karhun jäljelle, mutta kohdatessaan karhun se ei myöskään pakene. Grönlanninkoirat poikkeavat siten, että ne ovat tottuneet jäljestämään karhuja ja pitämään niitä paikallaan kunnes ihminen tekee kaadon. Siperianhuskyn pitäisi mielestäni haukkua karhua sen kohdatessaan, tämähän olisi erittäin tärkeää jos karhu hiippailee kylään Siperiassa. Jos koirat eivät ilmoita ihmiset saattavat tulla syödyksi nukkuessaan. Yksi näistä jääkarhuja tuntevista ystävistäni kertoi nähneensä kuinka nälkäiset karhut tappoivat ja söivät ketjuihin jätettyjä koiria. Hän myös tiesi, että kylläiset karhut saattavat jopa ystävystyä koirien kanssa (NG:n videot). Ja painotti, että koiran käytös riippuu paljon karhun käytöksestä. Konekarhukokeissahan siperianhuskyilta on erilaisia tuloksia, jotkut haukkuvat oikein taidokkaasti ja sitten on näitä, jotka tajuavat heti, ettei kysessä ole oikea karhu. Serohan luulee täytettyjä minkkejäkin oikeiksi ja on varuillaan metsästysseurojen tiloissa. Palautuu kyllä nopeasti kun tajuaa, ettei otukset ole enää elävien kirjoissa.

Koko kööri pällistelemässä pihalle.
 
Siperianhuskyt tuntuvatkin olevan todella taitavia huomaamaan milloin on tosi kyseessä. Kaikenlaiset luonnetestitkin ne pistävät helposti leikiksi. Alkukantaisemmat siperialaiset koirat, jotka ovat vain pari sukupolvea (eivät aina sitäkään) elämästä eristäytyneissä siperialaisissa kylissä, ovat hieman epäluuloisempia kuin jalostetummat veljensä. Ne ilmoittavat herkemmin epäilyttävästä toiminnasta ja suhtautuvat epäluuloisemmin outoihin uusiin asioihin. Ne kuitenkin palautuvat yhtä nopeasti kuin siperianhuskymme ja todettuaan jonkin asian vaarattomaksi eivät enää myöhemminkään kiinnitä siihen huomiota.

Kaikilla koirillamme tuntuu olevan kuitenkin jonkinlainen rooli Lauman Turvallisuus Oy:ssa ja on ihan hyvä, että laumaan kuuluu edes ilmoittavia koiria. Vielä pitäisi olla sellainen paranormaali-ilmiöistä ilmoittava koira, joka näkee ja kuulee kaikenlaista varsinkin silloin kun ihminen on yksin piemässä talossa. Ja tuhahtaa yöllä korvaan: "I see dead people". Eikun onhan meillä jo Vega.

Ja tässä vielä hurmaava Odessa kun häntä on kielletty huutamasta.

1.11.14

A Flock Of Cheshire Cats

Joskus voi vain ihmetellä mitä koirien päässä liikkuu. Että liikkuuko mitään vai liikkuuko turhankin livakasti. Tässä on saanut huomata elävänsä jonkinlaisilla Hullun Hatuntekijän teekutsuilla kun jakaa arkea näiden siperiankoirien kanssa. 

Verona on palkannut League of Shadowsiin nyt myös Vegan ja tiimi terrorisoi toistuvasti ruokapöydän läheisyydessä. Leipoessa on pöydältä kadonnut täysi kananmunakenno munineen päivineen ja nurkan takaa on löytynyt tyhjä kenno sekä kaksi huuliaan lipovaa superpahista. 

Laumasta löytyy kleptomaani, jonka on aivan pakko varastaa. Kaikki kelpaa ja parasta on tulla jahdatuksi. Kerran näin näkökentän reunalla vilahtavan huskyn pyllyn, josta sojotti häntä aivan liian pystyssä asennossa ollakseen luvan kanssa liikkeellä. Saatuani Veronan kiinni se katsoi minua suurin tietämättömin silmin ja siirsi tassuaan vasemmalle 10 cm. Suusta ei löytynyt mitään ja Verona hymyili viattomasti vakuuttaen syyttömyyttään. Vaan minua ei niin vain huijatakaan! Mitäs sieltä tassun alta löytyi... Verona oli varastanut klemmarin ja piilotteli sitä räpylänsä alla. Koirat pitävät huolen siitäkin, että astioita löytyy aina kaikkialta, ruokakuppeja kilistellään ja Verona kantaa isoimmankin kattilan vaikka sänkyyn – ihan huvikseen vaan.

Näitä teekutsuja koristaa jatkuvasti mystiset vaahtomuovikappaleet. Kun leluja ei ole tuhottu ja sänky makaa siististi peiteltynä päiväpeiton alla tarvittiin varjostaja League of Shadowsin johtohahmolle Veronalle. Ensin Verona hiippaili sängylle, taittoi sitten petarin päiväpeittoineen ja nyhti vaahtomuovia petarin sisäpuolelta. Suu täynnä palasia se painoi petarin takaisin paikalleen ja tarkisti, että peitto peittää rikospaikan. Näin selvisi sekin mysteeri.

Liigaan liityttyään Vegakin on löytänyt sisäisen pahiksensa. Päästän sen aina vapaaksi tarhaan mennessä ja tarhasta tullessa, koska Vegalla on aina kovin kiire määränpäähänsä. Olen tietenkin itse hitaampi, joten Vega kirjaimellisesti hyppii seinälle jos en ehdi ovea avaamaan. Siksi seinää koristaakin 4 tassunjälkeä, Vega käy seinällä jokaisella raajallaan. Erään kerran Vega kuitenkin huomasi pihapiirissä vaarallisen vihollisen. Se mietti kovasti mitä tekisi kauempana kaikessa rauhassa istuvan kissan suhteen. Samalla kun komensin Vegaa välittömästi siirtymään sisätiloihin se ampaisi hurjaan vauhtiin kohti kissaa ja toivoin, ettei menossa ole 9. henki. Mutta mitä teki Vega, läimäisi kissaa tassulla ja juoksi kuin luoti sisälle peräänsä katsomatta. Hölmistynyt kissa jäi karvat pörhistyneenä istumaan niille sijoilleen.

Sero on se hieman hömpähtänyt sukulainen, joka ei oikein tiedä missä mennään. Sero päästetään sisälle ja kohta se vaatii päästä takaisin kuistille. Niinkuin Finnairin mainoksessa, Seron äänellä: ”On pakko lähtee pois, jotta voi tulla takasin”. Oikeasti Sero on tehnyt tätä aina, mutta nykyään se ei viitsi itse avata ovea (koiramme avaavat ovet kahvasta molempiin suuntiin) vaan käskyttää ihmisiä. Odessa sitten on ihan oma tapauksensa. Se on aina into piukeana menossa kaikkialle, pomppii, hyörii ja hössöttää. Olen miettinyt, onkohan Odessan suvussa russeliverta... Odessa purkaa intoaan aktivointipalloonsa, johon se on kehittänyt sellaisen pakkomielteen, että siihen on saatava namuja aina. Olen kertonutkin kun kerran Odessa toi aamulla pallon makuuhuoneeseen, painoi cd-soittimen kannen auki ja asetti pallon levyn paikalle. Vahemmiten Odessasta on tullut melkoinen sisäkissa ja kun kerran erehdyin kysymään haluaako hän tarhaan päiväksi, on Odessa siitä lähtien tepastellut innoissaan taaksepäin kun on tarhaan lähdön aika. Ja sitten se tyytyväisenä makaa vaikka koko päivän sohvalla.

Tämä oli Halloween-postaus. Vähän kyllä rääkättiin eläimiä, kuvat tulee seuraavassa postauksessa.
Lisäys, otsikko on mukailtu Rockettotheskyn biisistä A Flock Of Chestshire Cats.