19.1.14

Valjakon matkassa

Olen pitkään odotellut, että saadaan valokuvaaja matkaan, jotta voin kirjoitella meidän vetotreeneistä. Verona aloitti ensin potkuritreeneillä ja olin kyllä ihmeissäni kun neiti veti käskystä oikeaa reunaa ja osasi suunnat. En ollut sille mitään opettanut, oikeaa reunaa vetää yhä käskystä, mutta suunnat luulen sen ainakin puoliksi veikkaavan. Mutta hyvältä näyttää. Ennen lumien sulamista ehdimme käydä pari kertaa valjakolla liikkeellä. Verona olisi taittanut matkaa Odessan niskassa roikkuen, joten Sero on aivan mahtava pari sille - sen niskassa ei roikuta! Seron takia emme voi kovin pitkää matkaa vielä mennä ja Veronakin on aivan vauva vielä, joten tänä talvena tuskin kovin pitkiä reissuja ajetaan. Siksi mennäänkin vaihtelevissa maastoissa lyhyitä reittejä. Näissä kuvissa mennään turvetuotantoalueen reunamilla suolla, missä normaalisti menee kelkkareitti - nyt ei mitään reittiä. Myös näillä main liikkuu paljon susia, mutta metsästäjiäkin kohdattiin, joten susista ei ole tainnut ongelmaa olla.


 Kohtelias Sero-herra ehtii aina tervehtiä

Verona ja kireät liinat 

 Me ve-de-tään! 

Kuuma kaakao on paras talvijuoma, ripaus suolaa ja reilusti kermavaahtoa!

Vaahto suoraan purkista maistuu myös koirille..
 
Vampyyrien valjakko

Auratulla tiellä ei jarrulla tehnyt juuri mitään

Johtajan kiitokset ajon jälkeen

3 comments:

  1. Ihanat reippaat otukset!

    ReplyDelete
  2. Anonymous19.1.14

    Hahaa, hyvä tuo Seron tervehdys -kuva :D - Outi

    ReplyDelete
  3. Oli kyllä innokasta koiraa ja hyvä päivä, Odessa meni oikeaa reunaa ja käänsi käskystä pois reitiltä kun otettiin kuvia suolla.

    Sero näyttää siinä kuvassa töröttävän paikallaan, vaikka oikeastihan se juoksee siinä muiden mukana!

    ReplyDelete